Hei kaikille! Olen Vilma Mikkonen ja asustan Rajamäellä (Nurmijärven kunnassa siis, en Vantaan Rajakylässä, tarkennus kun monella menee sekaisin) Perheeseen kuuluu miehen lisäksi 2 eurasieria, Kaapo ja Niilo, sekä 2 kissaa, Börje ja Pärre. Päätyökseni olen ensihoitaja pelastuslaitoksella, työkokemusta hoitoalalta on hurjat 10 vuotta. Valokuvaus tuo mukavaa tasapainoa välillä vähän turhankin hektiseen päätyöhön. Kameran takana tunnen olevani omalla mukavuusalueellani.

Valokuvausta olen harrastanut melkein koko ikäni. Sain jo alakouluikäisenä filmikameran, jolla kuvasin pääasiassa hamstereitani sekä kavereita. Digikameran kanssa kiinnostuin myös luonto- ja maisemakuvauksesta. Kuvien laatu ei toki ollut mitenkään huikea tai laadukas. Kun puhelimien kamerat paranivat, siirryin kuvaamaan puhelimella. Kaapo saapui vuonna 2017 ja puhelimen rulla alkoi täyttymään koirakuvista. Kännykällä ottamani kuvat saivat positiivista palautetta somessa ja siitä heräsi ajatus, että olisipa kiva kuvata kunnon kameralla. Vuonna 2019 hankin Olympuksen pienen peilittömän kameran, jolla kuvasin paljon Kaapoa ja kissoja. Puolen vuoden jälkeen olin täysin hurahtanut valokuvaamiseen ja hankin uuden kameran Canonilta. Nyt olenkin köyhtynyt useita tuhansia euroja tämän hurahtamisen vuoksi.

Kaapon kuvat alkoivat täyttämään omaa instatiliäni ja päätinkin pian perustaa Kaapon kuville oman instan: @eurasierkaapo. Sen myötä olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin, koirakuvaukseen sekä sosiaalisen median kiemuroihin. Luontokuvia jaoin omalla instatililläni pitkään, kunnes halusin tilini yksityiseksi. Näin syntyi Vimi photos, joka tulee siis nimestäni, ja kutsuttiin minua teininäkin Vimiksi. Viime vuoden aikana sain muutamia yhteydenottoja, että voisinko kuvata heidänkin koiria. Aluksi ajattelin, että eihän nyt minun taidot semmoiseen riitä, enkä ainakaa rahaa kehtaisi pyytää. Niilo kun tuli kuvioihin, alkoi omien koirien kuvaaminen muuttua haastavammaksi kun piti ohjata kahta koiraa yleensä yksin ja vielä olisi pitänyt kameran laukaisintakin ehtiä painaa. Viime kesän lomalla sitten rohkaistuin ja laitoin mallihaun Rajamäen fb-ryhmään ja pian olikin kalenteri täynnä kuvauksia. Tällöin sain kuvata monen näköistä ja kokoista koiraa, kissoja, hevosia sekä ihmisiä. Tämän jälkeen onkin kameran edessä käynyt maksavia asiakkaita säännöllisen epäsäännöllisesti.

Valokuvauksen ja editoinnin suhteen olen itseoppinut. Kameran asetukset ovat tulleet tutuksi ihan kokeilemalla, virheistä oppimalla sekä internetin ihmeellisestä maailmasta, webinaareista ja opetuspaketeista. Editoimaan olen oppinut siinä ohessa. Valokuvaus- ja editointitaitoni ovat kehittyneet huimasti verrattuna vaikka vuodenkin takaiseen aikaan, jolloin kuvasin vielä säätelemällä vain aukon kokoa itse ja editoin kuvat puhelimen Lightroomilla. Edelleenkin on paljon opittavaa mutta uskaltaisin senoa, että perusasiat ovat jo hallussa. Tämä onkin ehkä sellainen ala ettei koskaan ole valmis, vähän kuin ensihoitokin, aina oppii jotain uutta ja ala kehittyy. Mutta halu oppia ja kehittyä on suuri, valokuvaus on se minun juttu, rakas harrastus ja sivutoimi.

Nähdään kuvauksissa pellon laidalla, kisakentillä tai järven rannalla!